“Jokainen pieni taideteos syntyy suurista ja pikkuriikkisen pienistä taikamaailman tarinoista, taiasta ja ripauksesta taikapölyä.”
Savitaiteilun salaisuus
Annetaan sellaisten ajatusten kuin ”En osaa” tai ”En uskalla” tulla ja mennä – ja tehdään juuri sitä, mistä tykätään eikä matkita ketään muuta kuin sitä, mitä itse keksitään.
Arvaatkos tämän?
Jokaisen uuvuttavan mural-maalauksen tai suuren projektin jälkeen palkitsen itseäni tekemällä jotain, mistä saan pelkkää iloa – ja kyllä, myös epäonnistumisen ja onnistumisen riemua.
Olen jo aikoja sitten livahtanut keramiikan salaiseen maailmaan, ja savesta on syntynyt Pomenian taikamaailman satuhahmoja.
(Näitä hahmoja voi tavata niin Pomenia-satukirjoissa, kuvataiteessa kuin kankaissa.)
On muuten aivan eri asia piirtää kuin muovailla.
Savi on arvaamatonta, sotkuisaa, hankalaa ja vaatii kärsivällisyyttä sekä sopivaa heittäytymistä.
Tämä prosessi on aina hyppy tuntemattomaan: aloittaessa ei todellakaan tiedä, miten tai mitä on tekemässä – mutta jossain välissä sitä vain hoksaa ja löytää keinot. Ja siinä piilee juuri se tekemisen ilon salaisuus.
Ensin vaikeaa – sitten vaivalloista – ja lopulta vaivatonta.
On tärkeää tehdä asioita, joita ei osaa, mitä kukaan ei ole pyytänyt, ja mistä ei makseta yhtään mitään.
On myös tärkeää tehdä projekteja, joista ei ole mitään varmuutta yhtään mihinkään muuhun kuin itse aikomukseen – eikä aina edes sitä, miten ne tehdään tai mitä niistä tulee.
No, miksi sitten?
Siksi, että hallinnasta irtipäästäminen ja aloittelijana oleminen on paras tapa nollata stressi – ja antaa hetken, sekä siinä tekemisen, viedä mennessään. Älä mieti mitään muuta kuin sitä mitä teet juuri silloin.
Seikkailu savessa, epäonnistumisissa ja onnistumisissa, muistuttaa, että elämässä aikalailla tärkeintä on uteliaisuus ja heittäytyminen tuntemattomaan – kaikesta ja kaikista huolimatta.
Satutaiteen TEOSLUETTELOT-1997-2025
Ensimmäiset keramiikkateokseni tein jo yläasteella mummolleni, mutta ihan oikeasti aloitin vasta vuonna 2020 (Pikku Lohikäärme). Ja siitä se jatkuu niin kauan kuin pystyn ja haluan. Ei mitään muita tavoitteita. Siksi en figuureja myöskään mielelläni myy. Hih!
Ja eikös olekin mukavaa?
Pomenian tarina elää – savessa, mielihuvituksissa ja ihan oikeassakin elämässä.
