Edellisessä kirjoituksessani kerroin Pikku Ketusta, Pyhtäästä ja tarinasta, joka olisi voinut olla.
Se oli tarina siitä, mitä rakennettiin. Lasten äänestyksestä. Nuorten roolista. Yhteisestä perinteestä. Ja siitä, miten pienikin kunta voi parhaimmillaan rakentaa oman symbolinsa, oman satumaailmansa ja oman muistinsa.
Mutta tarinoiden takana on aina myös toinen todellisuus.
Sopimukset. Vastuut. Oikeudet.
Taiteilijana ja yrittäjänä minun on puhuttava suoraan siitä, miksi päädyin purkamaan Pyhtään kunnan kanssa tehdyn sopimuksen välittömästi.
Kyse ei ollut irtisanomisesta.
Kyse oli purkamisesta.
Ja se oli ainoa oikea ratkaisu.
Tekijänoikeus ei ole koriste. Se on tekijän selkäranka.
Oma esimerkkini on klassinen.
Kun sopimuksessa vahvistettuja ehtoja on rikottu toistuvasti (7 vuoden aikana), kun hahmoa käytetään tavoilla, joista ei ole sovittu, kun tekijän oikeudet sivuutetaan ja kun kokonaisuus alkaa elää omia hallinnollisia polkujaan ilman tekijän kontrollia, tekijälle ei lopulta jää montaa vaihtoehtoa.
Minulla niitä oli käytännössä kaksi.
Joko sopimusta olisi päivitetty ja sen noudattaminen olisi vihdoin saatu toimimaan käytännössä. Tai sopimus oli purettava.
23.3. otin yhteyttä kunnanjohtajaan ja esitin hänelle vaihtoehdot yksityisesti ja salassapidon alla tarkasteltavaksi. Aloite ja rajaus tulivat puoleltani.
Täypurkamisen lisäksi toinen esittämistäni vaihtoehdoista olisi tarkoittanut rajattua sopimusta seuraavin ehdoin:
– Hahmot voivat jäädä Poiju-sovellukseen – Niiden käyttö rajataan vain Poiju-sovellukseen – Käytöstä sovitaan kertakorvaus – “Pikku Kettu” -nimen käyttö päättyy → käyttöön pyhtääläisten lasten äänestämä Pörris Punaturkki – Lasten Pyhtää / Nuorten Pyhtää -logot voidaan säilyttää (edellyttäen asianmukaiset credit-merkinnät) – Ei käyttöoikeuksia muihin tarkoituksiin – Ei jatkokehitysoikeutta – Ei oikeutta kehittää uutta, olennaisesti samankaltaista hahmoa tämän tilalle
(Edellä mainitut rajoitukset olivat jo määritelty alkuperäisessä 12.6.2018 solmitussa sopimuksessa.)
Viikkoa myöhemmin, 30.3., kunnanjohtajan kanssa käydyn lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen kävi selväksi, ettei sopimusrikkomuksia korjata. Lisäksi kävi ilmi, ettei Pyhtään kunta ole valmis maksamaan käyttöoikeuksia Pikku Kettu -hahmon käytöstä Poiju-sovelluksessa edes jatkossa, vaan sovellus tullaan joka tapauksessa ajamaan alas kokonaan.
Mutta yhtä kaikki. Tämän jälkeen päätös puoleltani oli selkeä.
Purin sopimuksen Pyhtään kunnan kanssa virallisesti ja kirjallisesti 30.3.2026 aiemmin esittämieni vaihtoehtojen pohjalta.
Kansainvälinen taso vaatii selkeyttä
Pomenian ja Pikku Ketun maailma on kasvanut pisteeseen, jossa oikeuksien on oltava juridisesti virheettömät. Tämä ei siis ole paikallinen eikä henkilökohtainen asia.
Sopimuksen purkaminen on vihoviimeinen keino, mutta se on välttämätön silloin, kun kumppani ei noudata sovittuja ehtoja. Kansainvälinen taso vaatii selkeyttä, ja minun tehtäväni on varmistaa, että Pomenian ja Pikku Ketun perusta on rikkoontumaton.
Siksi käyttö katkaistiin.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä
Sopimuksen purku päättää Pikku Kettu -hahmon maskotti-, logo- ja kaiken markkinointikäytön Pyhtään kunnan toiminnassa.
Lisäksi Poiju-sovelluksesta ja verkkosivuilta poistetaan kaikki Pikku Kettu -hahmot, ja kyllä — myös Nuorisotalon kettutarrat tulee poistaa. (Harmi, ne ovat oikeasti kivat.)
Purku ei kohdistu kuntalaisiin. Ei perheisiin. Ei lapsiin. Ei kaikkein pienimpiin.
Vaikka Pyhtään kunta ei ajatellut kokonaisuutta, perinteitä ja mahdollisuuksia samalla tavalla kuin minä, minä ajattelin.
Ehkä eniten harmittelenPikku Kettu Luontoleikkipoluntoteutumattomuutta, mutta toki tiedän, että voin toteuttaa sen jonnekin muualle. Globaalin animaatiosarjan toteutumisen myötä mahdollisuuksia on varmasti enemmän kuin yksi tai vain Pyhtää.
Taiteella, saduilla, taidolla ja sillä, kuka tekee mitä ja kenelle, on merkitystä. Sisältö ja syvyys eivät synny uusista mainostoimiston markkinointistrategioista. Ne syntyvät perinteistä, vuorovaikutuksesta, jatkuvuudesta ja siitä, että jokin saa kasvaa ajan kanssa omaksi.
Siksi halusin varmistaa, että jo luvatut ja valmistetut vauvalahjat päätyvät perille — ja vasta sen jälkeen viimeistelin sopimusasiat Pyhtään kunnan kanssa.
Taika jää seinille
Vaikka virallinen yhteistyö ja hahmon markkinointikäyttö päättyvät, Pikku Ketun taika ei katoa Pyhtäältä.
Olen halunnut jättää lapsille ja asukkaille jotain pysyvää. Sellaista, joka kantaa yli sopimuskausien, yli hallinnollisten virheiden ja yli sen lyhytnäköisyyden, johon moni hyvä asia aina lopulta kaatuu.
Seuraavat signeeratut mural alkuperäisteokseni säilyvät paikoillaan muistona alkuperäisestä visiosta:
Siltakylän alikulkutunneli Satutunneli ”Pieniä ja Suuria Onnellisia Asioita”, v. 2025
Pyhtään kirjaston muraali ”Seikkailu Alkaa”, v. 2023
Huutjärven koulun eskarin maalaukset ”Satua ja seikkailua”, v. 2015
Päiväkoti Taikametsän kokonaisvaltainen maalaus ja sisustus v. 2015
Pyhtään pääterveyskeskuksen aulan seinätaidemaalaus ”Sydänpuu”, v. 2014
Purolan ruotsinkielisen koulun ruokasalin teos ”Alla Tammipuun”, v. 2009
Kyse ei ole yhdestä sopimuksesta. Eikä yhdestä hahmosta. Eikä siitä, olenko hankala, liian tarkka tai liian tietoinen oikeuksistani.
Kyse on siitä, miten luovaa työtä kohdellaan.
Ja siitä, missä kohtaa tekijän on vedettävä raja.
Minä vedin sen tähän.
Tässä on klassinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun sopimuksia ei ymmärretä, tieto ei kulje ja vastuuta ei kanneta. Se on asia, joka Pyhtään kunnan on korjattava itse – oman tulevaisuutensa vuoksi.
Mutta itse asia on yksinkertainen, (ja onneksi aikoinaan tein sopimuksen enkä kuvitellut kokonaisuuksien kulkevan yhteistyössä itsekseen).
Jos tekijän oikeuksia rikotaan toistuvasti, jos sopimuksen rajoja ei kunnioiteta eikä korjaaville toimille enää ole todellista odotusarvoa, sopimuksen purkaminen ei ole ylireagointia.
Se on vastuullinen teko.
Luovan työn suojeleminen ei ole liioittelua. Se on todiste ammattimaisuudesta.
Pikku Kettu ja Pomenia voivat nyt jatkaa matkaansa selkein säännöin, vahvalla suojalla ja ilman harmaata aluetta, joka jäisi tulevaisuudessa kummittelemaan kaiken rakennetun alle.
Ja se jos mikä, on välttämätöntä, Pomenian ja Pikku Ketun tulevaisuuden vuoksi.
Käyttöoikeus päättyy mutta taika ei katoa.
Se jää seinille. Se jää tiloihin. Se jää lasten arkeen.
(Kirjoitus perustuu dokumentoituihin tapahtumiin ja 12.6.2018 tehtyyn sopimukseen, ja kuvaa omaa kokemustani yhteistyöstä Pyhtään kunnan kanssa.)
Yli kymmenen vuotta. Niin kauan kului edellisestä taidenäyttelystäni. Ja niiden kymmenen vuoden aikana luovatyö ei koskaan pysähtynyt: – Lastenvaatebrändin lopetus–
Vuonna 2025 Petronella Grahn solmi yhteistyösopimuksen BAFTA-palkitun brittiläisen Studio Liddellin kanssa kehittääkseen Pomenian ja Pikku Ketun maailman kansainväliseksi animaatiosarjaksi ja
