“Satutaiteilija voi jättää taiteilun – mutta taide ei koskaan jätä satutaiteilijaa.”
Yli kymmenen vuotta.
Niin kauan kului edellisestä taidenäyttelystäni.
Ja niiden kymmenen vuoden aikana luovatyö ei koskaan pysähtynyt:
– Lastenvaatebrändin lopetus – Pomenia-satukirjojen ja romaanien kirjoittaminen ja kuvitus – Pedagogiset pelit ja leikit – Fairytale Design by Petronella – Lisenssit, kankaat, kuosit, käsityömallistot – Satoja kirjallisia ja kuvallisia luonnoksia – Valtavia muraaleja ympäri Suomen – Luovien alojen koulutukset ja materiaalien rakentaminen – Uusien satukirjojen kirjoittaminen – Pikku Kettu -kirjasarjan kirjoittaminen, osittainen kuvitus ja maailman rakentaminen – Animaatioprojektit (useampi, ei vain yksi)
Pomenia kasvoi kirjoista universumiksi, universumista IP:ksi.
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
No Caption
Kun pandemia pyyhki pöydän
Ensimmäinen animaatioprojekti kaatui koronan mukana yhdessä hetkessä. Vuosien työ — nips-naps ja sen pituinen se.
Mutta loppu olikin kaiken uuden ihanan alku.
Ja minähän aloitin kaiken alusta:
– ilman kehitystukia – ilman suurta kustantamoa – ilman lisenssitaloja – ilman pääomasijoittajia
Vain lahjakkuus, sinnikkyys, rohkeus ja päättäväisyys taskuissani.
Ei siksi, ettei mahdollisuuksia olisi ollut. Oli — mutta yhtä nopeasti selvisi, etteivät suomalaiset järjestelmät, apurahat tai rakenteet toimi tällä tasolla. Ei ole osaamista, halua eikä kykyä viedä globaaleille markkinoille. Ei edes isoilla kustantamoilla.
Sama ilmiö kuin Suomen musiikki- ja elokuvabisneksessä: ei investointeja, ei riskinottoa, ei kehitystyötä, ei kansainvälistä näkemystä.
Silloin ainoa mahdollisuus tekijälle on tämä: mennä itse — ilman tukiverkostoja, ilman turvaverkkoja, ihan yksin.
Se tie on käytännössä mahdoton. Sitä ei kukaan valitse huvikseen. Helpompi on olla tekemättä mitään.
MUTTA kaikista ja kaikesta huolimatta — tai ehkä juuri siksi — solmin yhteistyösopimuksen BAFTA-palkitun Studio Liddellin kanssa.
Sopimusmallilla, jota ei Suomessa ole ennen nähty eikä tehty.
Tänä syksynä ymmärsin, että nyt on oikea hetki palata siihen, mistä kaikki alkoi: satutaiteeseen.
Ei aikatauluja. Ei selittelyä. Ei ajatuksia siitä, mihin tämä menee.
Vain taide ja minä.
Kokonainen vuosi sitä.I-H-A-N-A-A-!
Yksinkertaisesti halusin edes hetkeksi takaisin siihen tilaan, jossa Pomenia syntyi: väreihin, muotoihin, keramiikkaan, yksityiskohtiin, taikaan ja tarinoihin, joista oikeat taikamaailmat loihditaan — yksi peikon häntä ja takku kerrallaan.
Satutaide ei selitä — se näyttää — tuntein
Taide ei ole minulle sisustusta, trendiä, värisotkuja tai sijoitusta. Se on tapa jäsentää maailmaa ja pysyä maailman järjettömyyksissä järjissään.
Satutaide on myös vastavoima kaikelle sellaiselle, missä vaalitaan suoria viivoja, kämäliä takakireitä viivasuita ja tehokkuutta ilman taikapölyn himppuakaan.
Sen vastalause on yksinkertainen:
“Muistatko miltä tuntui, kun mahdoton oli hetken mahdollista?”
Ripaus Taikapölyä – A Puff of Magic Fairy Dust
Satutaiteen taidemyyntinäyttelyt 2025
Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen tuon esille satutaiteen kokonaisuuden, jossa yhdistyvät:
Tämä ei ole ”vain taidenäyttely”. Tämä on osa samaa tarinallista rakennetta, jota olen rakentanut lähes kolme vuosikymmentä – satukirjoilla, kuvituksilla, muraaleilla, designilla ja pedagogiikalla.
Se avaa oven siihen, mitä arki harvoin näyttää: satuun, seikkailuun ja mielikuvitukseen.
Siksi teen tätä. Siksi satuilen ja taiteilen.
Satutaide muuttaa maailmaa yksi katse, yksi hetki, yksi sydämen syke kerrallaan.
Minulle satutaiteilu on
– muistaa mahdoton – olla olemassa just niin hassuna kuin oikeasti on – unelmoida itselle sopivan kokoisia ja oloisia unelmia – mahdollistaa mielihuvittelu ripauksella taikapölyä
Ja koska taidenäyttely on olemassa, ehkä joku, joka hipsuttelee teosten ohi, pysähtyy hetkeksi, katsoo – ja ajattelee, kuten silloin ihan pienen pienenä, joskus kauan kauan sitten:
“Oih… minä muistan millaista on, kun mahdoton on mahdolliselta!”
Siinä se.
Siksi palaan satutaiteeseen. Perskule! On jo aikakin riemustella rohkeasti taialla ja taikapölyllä, eikös olekin!
Psst! Yhden asian voin sinulle satatuhatta varmasti kertoa jo nyt — se, että sinä kuljet tässä ajassa ja samassa taikamaailmassa mukana, merkitsee enemmän kuin arvaatkaan. Ei minulle vaan sinulle itsellesi. Huomaat kyllä…Hihii!
Ripaus Taikapölyä pöllyttää!
HEI, ja vielä! Satutaide ei katoa, vaikka et pääsisikään näyttelyyn.
Voit tutkia satutauluja ja keramiikasta loihdittuja satufiguureja myös verkossa:
Vuonna 2025 Petronella Grahn solmi yhteistyösopimuksen BAFTA-palkitun brittiläisen Studio Liddellin kanssa kehittääkseen Pomenian ja Pikku Ketun maailman kansainväliseksi animaatiosarjaksi ja
Lapset eivät ole kadottaneet mielikuvitustaan. Aikuiset ovat.Siksi lapset eivät enää lue satukirjoja – eivätkä aikuiset (lapsilleen). Kun satu menettää sielunsa
