"Ei epäilystäkään, etten tiennyt olevani enemmän kuin lastenvaatesuunnittelija. "
Satutaiteilun lyhyt historia:
”Jokaisella on oma satunsa. Tämä on minun.”
Koko lapsuuteni leikin, keksin tarinoita, piirsin satuolentoja ja kuuntelin mummoni lukemia satuja. Elämöin niitä muiden rasitukseksi majojen ja sotkuseikkailujen voimin k a i k k i a l l a.
Opettelin myös sitkeästi parhaan kaverini kanssa lentämään (ja melkein lensimmekin) hyppäämällä kaiken maailman palotikkailta ja elämää korkeammilta kiviltä sammalmättäälle.
Soitin pianoa ja viulua, sävelsin. Opiskelin vapaaoppilaana ( Kotkan musiikkiopistossa ja kävin musiikkiluokat.)
Luovuuteni rönsyili mielikuvituksissani, musiikissa, kuvataiteilussa, liikkumisessa ja seikkailuissa salaisessa satumetsässä, Kuusien Kuiskeessa.
Kasvoin lapsuuteni suurperheessä taiteellisen yksinhuoltajan värikkäässä kodissa – joka todella oli värikäs ja yksityiskohtainen: äitini maalasi seinät ja ovet omilla taidekuvillaan.
Sisarukseni olivat taiteellisia, varsinkin isosiskoni. Yhdessä ja erikseen me tarinoimme, piirsimme, soitimme ja lauloimme. Minä sävelsin. Se kaikki mikä ei ollut normaalia, oli meille normaalia. Myöhemmin tämä lapsuuden lähtökohta mahdollisti elämässä enemmän kuin uskoisikaan.
Lapsuus oli, kaikista ja kaikesta huolimatta, satua ja seikkailua!
Satutaiteilun varsinainen matka alkoi vuodesta 1997, kun olin kahden pienen pojan opiskelijaäiti. Asuin perheineni Vantaalla vuokrakämpässä, ja koska en voinut sietää maalarinvalkoista – varsinkaan lastenhuoneen seinissä – eikä minulla ollut varaa kauniisiin tapetteihin, päätin tehdä niille jotakin. Tiesin, että kaikki versiot olisivat parempia kuin se, mitä oli. Niinpä kysyin vuokranantajalta luvan maalata lastenhuoneen seinän.
Näin syntyi ensimmäinen seinämaalaukseni – hurjan hieno liikennekaupunki, jollaista ei kenelläkään muulla pikkupojalla koko maailmassa ollut. Jippii!
Ja syntyihän siinä samalla muutakin… lisää suurenmoisia satukuvia ja maalaukset kaikkiin Tinttu.comin liikkeisiin.
Pian minua pyydettiin maalaamaan myös muita tiloja – muun muassa HopLop-sisäleikkipuistoja ja lastensairaaloita.
Seinämaalauksilla rahoitin Tinttu.comin lastenvaatebrändin kasvun kansainväliseksi ilman ulkopuolisia sijoittajia (joita ei siihen aikaan edes ollut).
Vaatemallistot laajenivat, ja aloin luoda printtikuvia sisävaatteisiin, kankaisiin ja satutarroihin. Tämä pakotti minut piirtämään paperille. Niinpä piirustustekniikkani kehittyi: seinämaalauksista paperiin, sitten canvastauluihin ja lopulta digitaaliseen piirtämiseen. Jokainen uusi opeteltu taito monipuolisti ja nosti tason korkeammalle.
Ensimmäisen taidenäyttelyni pidin vasta vuonna 2013 ja toisen 2014 Espoon Sellon kirjastossa. Näyttelyistä opin vahvasti sen, etten ole taidenäyttelytaiteilija vaan paljon paljon enemmän…
Siitä vuoden päästä v. 2015 julkaisin ensimmäisen satukirjani.
Eikä epäilystäkään – etten tiennyt, että olin enemmän kuin lastenvaatesuunnittelija. Olin satutaiteilija. Niinpä siirsin lastenvaatebrändin sivuun ja keskityin vain Pomeniaan.
Kaikki nämä askeleet – seinämaalauksista paperiin, canvaksesta digitaaliseen taiteeseen – johtivat minut lopulta luomaan visuaalisesti näkyväksi Pomenian taikamaailman satuhahmoineen ja tarinoineen, maailman, jonka vain minä pystyin luomaan.
Nyt, vuosia, vuosikymmeniä myöhemmin, satutaide palaa jälleen näyttelyyn. Miksi? Siksi, koska haluan, pystyn ja aika on oikea. Enää en etsi sitä ja mitä olen, osaan.
Satutaiteilija minussa ei siis koskaan kadonnut, kaikesta ja kaikista huolimatta. Lahjakkuutta ei voi estää – kaiken se kestää vaikka kuinka kuvittelisi toisin.
”Ei koskaan eikä ikinä ole liian myöhäistä tavoitella unelmiaan ja kokeilla mahdollisuuksiaan. Niiden unelmien ei muuten tarvitse olla tietyn kokoisia ollakseen merkittäviä. Riittää, että ne ovat itselle isoja – ja ettet kysy keneltäkään muulta kuin itseltäsi, uskotko mahdollisuuksiisi.”
